astu saliin kadotuksen tänne varjotkaan eivät sinua kutsu kuuletko, tunnetko mitään? joku hengittää kiivaasti hamuten ilmaa kuiskaukset kaikuvat loputtomasti tiedät ettei täällä ole ketään niin kauhu hiipii vaikka mihin piilottaisit vai henkesikö jättäisit? tässä maailmassa ei ole mitään ei tyhjyydessä elämää jäljellä ne joita pelkäät eivät pelkää ketään olet yksin etkä tiedä missä hiljaiset askeleet kaikuvat syvissä vesissä kuolevan auringon alla kaikki on kaunista alla puiden kuolleiden oksien istut kuunnellen kuolleita lintuja yö ei anna uskoa mihinkään ruumiisi tärisee kylmästä etkä löydä tietäsi takaisin kun silmäsi vihdoin tottuvat pimeään hiljaiset askeleet kaikuvat syvissä vesissä tunteja laskien kulkee hämärä varjoina pisarat pirstovat polkua maailman reunalta kuolevan auringon alla kaikki on kaunista tässä maailmassa ei ole mitään ei tyhjyydessä elämää jäljellä ne joita pelkäät eivät pelkää ketään olet yksin etkä tiedä missä ja silmäsi ovat tottuneet pimeään taas yksi eksynyt sammaleeseen painaa kätensä pisarat pirstovat polkua pimeän reunalta huomenna auringon alla kaikki on kuollutta Jotunheim nuo valkoiset kentät tätä maata hallitsevat jään välkehtiessä hiljaa itkevät kaiken kuolevaisen ajat muistavat halki pohjoisen kirkas taivas siintää metsän huuruun saattaa kylmällä sateellaan tähdet taakseen kätkee, meren tuleen sytyttää ukkosellaan vuoriakin vavisuttaa päivät seisauttaen öisin raivoten kauan ovat pilvet kulkeneet rauhatta vetten päällä velloneet jos taivaankannen liekki nyt roudan sulattaa meitä vain riepottaa virta mukanaan nuo valkoiset kentät yötä häikäisevät hiljaiset jättiläiset jäästä ja kivestä maan kylmän kauniin saa tuuli hajottaa ja ikuinen virta lumena sataa lakeudet ainiaan vailla asujaa tahtoonsa jääkylmä tuuli maan kauniin taivuttaa kaukana viima pilviä ajaa kallioihin suruisat säkeensä kirjoittaa taivas eksyttää väsyneen vaeltajan jonka valkoinen tyhjyys lopulta maahan kaataa niin kiroavat jättiläiset jäästä ja kivestä ei tästä kukaan käy vaikka puut tuhkaksi palaisivat vaikka ranta karkaisi veden taa ei tätä maata voi ihminen omistaa
https://primoaccordo.net/moonsorrow/pimea.htm