en enää yksin hallitse koskia ja metsää puitani koura kyltymätön repii juuriltaan kuka valtakuntani rajoja käydä uskaltaa näin rikkoa iäisyyksien rauhaa? korvessa monta asuu voimaa vielä karhu kynsin teitäkin paikastanne muistuttaa kaikki syntyy raivosta, siitä tuskasta jota tuli maahan valaa kädestä jumalan tuhansien hautojen hohkaessa hiljaisuutta alkaa marssimme tuhansiin lisää kituessaan hiljaisinkin kiroaa heikoinkaan ei tallottuna makaa vihan kasvaessa eikö valo riitä niin kauas että näkisit pedot joiden jo kuulet liikkuvan? heräät sotahuutoon, vilkuillen tyhjyyteen oma pelkosi riistää toivon elämästä kaikki raivosta syntyy tuskasta poltettuun maahan poltettuun jumalaan kaikki palaa tulen valtakunnasta veren valtaan veren vallasta kuolemaan hylätty karjasi teuraaksi joutaa yö helppo on taposta puhdistaa ei kukaan tuolle puolen näe ei teillä ole aikaa yksin jää roihuamaan saastaisten ruumisten rovio maa hetken palaa mustana mustaan vereen saa nukahtaa
https://primoaccordo.net/moonsorrow/karhunkynsi.htm