Auringon kuoleman syntyäkseen Uusi maailma tarvitsee Vain pisaran vettä kylmyyteen Käsillä juoksemaan ihmisten Hiljainen järvi kauas kantaa Säveltä maiseman pysähtyneen Lehtikään ei katseen alla liiku Kylmyys yksin ui pinnan alla Ja ruumis kaipaa vettä Se huutaa vapautta Ei sitä täältä löydy Ei hetkeen mistään Kuka eksyneelle tien näyttää Kun aika kulkee vain loppuaan kohti Varjojen virta Kuolemaa kuljettaa Maa on harmaa Sydän poissa taas Tie haarautunut on jossain harhaan Tässä lumi peittää merkit askelten Vain värit vaihtuvat katseen alla Kylmyys yksin yksinäisen rauhoittaa Ja ruumis kaipaa vettä Se huutaa vapautta Vieraassa kaupungissa Etsien kauneutta On kaikki pian vailla tarkoitusta Taivas luonut jo katseensa pois Askel tuskaan, askel vapauteen Jos tänne jään, en täältä löydä mitään Vain varjot kulkevat tästä Seuraavat toisiaan Eivät odota ketään Edessäni näen vuorten sortuvan Silti hetkeksi nyt jään Kun tunnen tulvan nousevan Taittaa kohtalon tahtoisin Valon nähdä ja kääntyä takaisin Aina aurinko nousee jossain Kuiskaa ja tielle osoittaa Ei enää meri sateena piiskaa Tuskin siihen havahtuisin Yksin tuhannen joukossa Aina jossain muualla Juuret maasta riistetyt Kerran elävät, kerran kuolevat Taittaa kohtalon tahtoisin Valon nähdä ja kääntyä takaisin Siksi hetkeksi nyt jään Kun tunnen tulvan nousevan Varjojen virta Kuolemaa kuljettaa Maa on harmaa Sydän poissa taas On kaikki pian vailla tarkoitusta Taivas luonut jo katseensa pois Askel tuskaan, askel vapauteen Jos tänne jään, en täältä löydä mitään
https://primoaccordo.net/moonsorrow/jaasta-syntynyt-varjojen-virta.htm