Mökit nukkuu lumiset, nukkuu hanki, tanteret, tuikkii taivaan tähtivyö, pyhä nyt on jouluyö. Katso, valo välkähtää, hanget kaikki kimmeltää, yli vuorten, metsien, käy kuin välke siipien. Se on joulun enkeli. herra hänet lähetti kanssa joululahjojen luokse pienten lapsien. Vaikka häl on kädessään niin kuin kulkis kylvämään, ja hän kyllä kylvääkin, mutta ihmismielihin. Ei hän anna makeita eikä leikkikaluja, niitä isä, äiti suo. Mitä jouluenkel tuo? Puhtahia aatteita, kultaisia kuvia Suomen lasten sydämiin, mökkihin ja palatsiin. Niitä hänen vakastaan variseepi yli maan niin kuin pikku tähtiä, eikö se oo ihmetä? Mutta yhä kummempaa viel on, mitä kerrotaan: Kulkies sen enkelin, lapsiks muuttuu vanhatkin. Sitä et kai ymmärrä? Kysy sitä äidiltä! Sitten siunaa itsesi, nuku, saapuu enkeli.