Katseessani kirkas valo matkaan läpi autiuden. Kenttä taistelun taakse jäänyt vain toistaa vaimeita kirouksiaan. Veljeni ja viholliseni; ei kukaan heistä sano sanaakaan. Miekan terän tunsin rinnassani, nyt kuulen kutsun Tuonelan. Sade huuhtoo tuhot taistelun, vereni virtaansa vie. Alla tähtitaivaan pohjoisen vaan en (enää) päällä maan... Turhaan pelkäisin saapumista kuolemattomien keskuuteen. Käsi kädessä ikuisuuden hyppään reunalta tyhjyyden. [English translation:] [AS ETERNAL] With a radiant light in my eyes I travel through this desolation. The field of battle left behind repeating its subdued curses. My brothers together with my foes; none of them speaks a word. The edge of a sword I felt in my chest, now I can hear the call of Tuonela. Wash now rain the ruins of the battle, carry my blood along the streams. Under the stars of the northern sky but no more on the earth... Needlessly would I fear my arrival to the company of the immortal. Hand in hand with infinity I draw away from emptiness.
https://primoaccordo.net/moonsorrow/kuin-ikuinen.htm